sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Manikyyrin luottotuotteet

Käytän aina kynsilakkaa, joten aloitan manikyyrini entisen lakan puhdistuksella. Käytössä on Dependin asetoniton vihreä kynsilakanpoistoaine. Vinkin tähän hellävaraiseen mutta hyvään poistoaineeseen sain Charming Nailsin blogista.

Seuraavaksi tarvittaessa lyhennän kynnet, joko viilaamalla tai sitten kynsileikkurilla ja viimeistelen viilalla. Kynteni ovat toipuneet rakennekynsien poistosta niin, etteivät liuskotu enää (tai geeliä ei enää irtoa kärjistä, en ole varma kummasta oli kysymys), joten voin huoletta leikata niitä taas. Leikkaaminen myös säästää sormenpäiden ihoa, joka minulla on taipuvainen kuivumaan. Siitä lisää myöhemmin.



Sitten itse manikyyrituotteisiin. En käytä Trind Cuticle Removeria jokaisen lakkauksen yhteydessä, vaan ehkä muutaman viikon välein. Aine levitetään kynsinauhoille ja kynnen reunustoille ja annetaan vaikuttaa hetki, jonka jälkeen kynsinauhat ja muu kuona irtoaa kynnen pinnalta helposti rapsuttamalla. Hyvä varsinkin silloin, jos on laiminlyönyt (=kasvatellut) kynsinauhojaan ja kynnet pitäisi saada taas kuosiin. Tämän jälkeen käytän aina appelsiinipuutikkua kynsinauhojen työntelyyn ja rapsutteluun.


Opin ChipSkip on käytössä oman ohjeensa mukaisesti noin kerran viikossa. Lupaa vähentää lakan irtoilua "muuttamalla kynnen pH:n vastaanottavaisemmaksi". Käytännössä kynnen pyyhkäisy asetonisella kynsilakanpoistoaineella ennen lakkausta taitaisi ajaa saman asian... Käytän tätä kuitenkin, koska puolitoista vuotta sitten olin mainoksen uhri ja pullossa on vielä yli puolet jäljellä.


Alus- ja päällyslakat ovat molemmat Opilta. Natural nail Base Coat liukuu helposti kynnelle ja kuivuu nopeasti: värilakan voi laittaa päälle melkein ilman taukoa.


Top Coat taas on jo paksuuntunut arviolta puolentoista vuoden käytön jälkeen. Harmi sinänsä, sillä pullossa on vielä puolet jäljellä. Käyttöaikana puolitoista vuotta taitaa kuitenkin olla ihan kohtuullinen. Päällyslakkana tämä on huippukamaa: antaa todella hienon kiillon ja tekee tasaisen pinnan. Monet kynsibloggarit suosivat päällyslakkana pikakuivattajia, mutta itse en ole kokenut niille tarvetta. Kun lakkaan, varaudun etukäteen siihen, että saan kuivatella kynnet rauhassa.


Seuraavaksi esittelyssä maailman paras käsivoide. Kuivakätisenä olen testannut kaikki markettipuolen käsivoiteet, ja löytänyt vihdoin Sen Oikean. Vaselinen Intensive rescue soothing hand cream tekee juuri sen, minkä nimi lupaa. Voide on tarkoitettu erittäin kuivalle iholle, joten kuulun tismalleen kohderyhmään. Kosteuttaa tehokkasti ja pitkävaikutteisesti, rauhoittaa ja kuitenkin imeytyy nopeasti. Plussaa myös purkin koosta: sopii myös käsilaukkukäyttöön. Käsien ja kynsinauhojen kuivuminen on minulle jonkinasteinen ongelma, mihin tämä voide auttaa kyllä merkittävästi. Rasvaan kädet monta kertaa päivässä; jos tästä lipsuu, kynsien sivustat näyttävät heti rutisevan kuivuuttaan ja käsien iho rapsahtelee helposti rikki.


Käsien rasvauksen jälkeen levitän vielä kynsinauhoille ja kynsien vierustoille kynsinauhaöljyä. Näitä minulla on ollut käytössä eri merkeiltä, tällä hetkellä Snowcrystalin Nail and cuticle oil. Eri merkkien välillä en ole juuri huomannut eroja. Sudilliset ovat parhaita levitykseen, pipetillisestäkin on kokemusta. Kynsinauhaöljyä käytän aamulla ja illalla, ja päivän mittaan jonkun kerran Mavapenia ensiapuna töissä.

Näitä siis käytän tällä hetkellä. Kuitenkin suositukset paremmista ovat aina tervetulleita (käsivoide poislukien, siinä on jo täydellisyys saavutettu ;).

Kummassa päässä sutia vika?

Olin katsellut We Care Iconin vaaleanpunaista lakkaa jo hetken, ja eilen päätin kotiuttaa sen muiden kosmetiikkaostosten lomassa. Virhe!


Yllä kaksi kerrosta, eikä toivoakaan peittävyydestä. Lakka myös raidottui huolella.


Tässä tulos 4-6 kerrokselle. Lakkaa on kynsillä jo toivottoman paksu kerros, mutta pinta on edelleen raidallinen, varsinkin livenä niin pahasti, ettei lakkausta voinut pitää. Ärsytys oli melkoinen, kun tajusin joutuvani aloittamaan koko homman taas alusta, jotta saisin huomiselle lakat töihin.

Sävy olisi ollut todella kiva nude. Miksi on niin hankala löytää vaaleaa kunnolla peittävää lakkaa... Toistaiseksi lähin on tainnut olla Isadoran Pink Cadillac pari postausta sitten, joten sinne hyllylle suuntaan kai seuraavaksi. Sen jo tiedän entuudestaan, että Isadoran 602, Bridal Pink, ei ole etsimäni lakka tässä suhteessa (näppärämpi olisi osannut sanoa tuon jo kaupassa "French manicure" -tekstistä).

Koska olin jo orientoitunut hentoon vaaleanpunaiseen värimaailmaan, kävin laatikon läpi sillä silmällä ja valikoin Mavalan numeron 55, Dakar. Ihailin lakkaa ensin työkaverilla ja kotiutin sen sitten itselleni. Dakar on lakka, jolla lakkaan suhteellisen harvoin; joka kerta kuitenkin ajattelen, että tätä pitäisi käyttää useammin.


Väri on marjapuuromainen tummahko pinkki shimmerillä. Lakka on helppo levittää ja sillä on melko pitkä työstöaika kynnellä, joten tasaista pintaa on helppo saada aikaiseksi (hyvä asia etenkin edellisen fiaskon jälkeen). Pintakuivuus tulee nopeasti; kuitenkin varsinainen kuivumisaika on keskiverto. Kuvassa on kolme kerrosta. Kahdellakin tuli jo valmista, mutta tykkään tästä enemmän tummempana. Ainut miinus lakan käytössä on ensimmäisen kerroksen väri: siistejä rajauksia on haastavaa tehdä, kun väriä on ainakin minun hankala erottaa kynnen pinnalta. Plussaa tulee taas värin yhdisteltävyydestä ja hienovaraisuudesta: tätä voi käyttää monenvärisen asun kaverina, eivätkä kynnet hyppää silmille, vaikka ovatkin huolitellut.

perjantai 27. tammikuuta 2012

Punaista punaista


Kannattaa puristaa lakkapulloa huolella, niin saa hyvät sormirypyt kuviin.

Viikonlopulle valitsin neutraalin punaisen, BeYu:n numeron 118. Käsittääkseni Kicks on nyt luopunut ko. merkistä, mikä sinänsä on sääli, sillä muutaman suosikin olin jo ehtinyt heiltä löytää. 118 on aavistuksen kylmänsävyinen punainen. Peittää jo kahdella kerrokselle, tosin kolmannella olisi saanut vielä syvemmän sävyn. Itse asiassa lakka on livenä suunnilleen ylemmän kuvan pullon värinen.

Näille visioin kaveriksi huomiselle Macin Ruby Woota, joka Mac-myyjän mukaan oli aavistuksen kylmänä minulle sopivin peruspunainen huulipuna. Kesto punassa on todella hyvä Guerlainin KissKiss Lipliftin ja rajauskynän kanssa. Omistan Macin mattapunista myös Divan (edellisessä postauksessa Mulperiviiniä mainuíttu puna), ja olen molempiin huipputyytyväinen. Ainoa miinus tulee kuivattavuudesta; vaihtelenkin näitä päivittäin muiden huulipunalaatujen kanssa. Nudemmalla sävyllä menee rasvaisempikin koostumus.

Kaunista viikonloppua!

keskiviikko 25. tammikuuta 2012

Mulperiviiniä


Toisena päivänä muuton jälkeen jaksoin taas lakata kynnet, kärvisteltyäni ensin yhden päivän töissä paljain kynsin. Jossain vaiheessa ennen joulua ostin heräteostoksena Isadoran lakan 178, Mulberry wine. Lakassa on viininpunainen pohja shimmerillä, jossain valossa näyttää myös rusehtavalle. Vähän erikoisempi lakka, mutta vielä töihin sopiva. Kuivui kohtuullisen nopeasti ja oli helppo levittää leveällä sudilla. Vaikka pidänkin tummista lakoista, luulen tämän jäävän enemmän talvikauteen. Tänään lakalla oli seuranaan valkoinen neule, ruskea tekoturkiskaulus ja viininpunainen huulipuna.

Täysin tyytyväinen en ole lakkauksen tarkkuuteen. Uudessa kodissa optimaalinen lakkauspaikka on vielä hakusessaan; en tiedä teistä muista lakkaajista, mutta itse ainakin tarvitsen todella hyvän kohdevalaistuksen ko. puuhaan (saattaa kynsinauhojen laiminlyönnilläkin toki olla vaikutusta asiaan). Toivottavasti seuraavassa postauksessa on jo tarkempaa tiedossa!

sunnuntai 15. tammikuuta 2012

Kevättä rinnassa


Eilen kylässä ohjelmassa oli mm. kynsien lakkausta. Kuvassa siis lainalakka, Isadoran 616 Pink Cadillac, keväinen violettiin vivahtava pinkki. Näyttää aika hauskalta, tämän voisi hankkia itsellekin: sävy on raikas, eikä ollenkaan tunkkainen, mikä joskus on ongelmana vaaleammilla pinkkisävyillä. Muistin taas samalla, miten hyvä Isadoran leveällä sudilla onkaan lakata: Isadoraa taitaa mennä ostoslistalle muutenkin seuraavaksi. Kolme kerrosta kuivuikin nopeasti.

Kuvat otettu poikkeuksellisesti luonnonvalossa. Yleensä lakkaan kynnet illalla, eikä niitä arkisin saa kuvattua valoisaan aikaan tähän aikaan vuodessa.

torstai 12. tammikuuta 2012

Viikonlopun kynnet - duochrome


Goshin 550 Purple heart on ensimmäinen duochrome-ostokseni. Valaistuksesta riippuen se näyttää vihertävälle, lilalle tai paperille kokeiltuna tummanharmaalle. Ylemmässä kuvassa näkyy tummanharmaa-vihertävä vivahde (vihreä varsinkin pullossa), alemmassa salaman kanssa otetussa lila. Pohjavärinä on kuitenkin lila nimen mukaisesti. Kynsiä onkin hauska kokeilla eri valaistusten kanssa.

Lakka on yllättävän helppo levittää, vaikka suti onkin "löysempi" ja kapeampi kuin mihin olen tottunut. Yhdelläkin kerroksella on mahdollista saada valmista pintaa, kuvittelen kuitenkin että kahdella kestävyys voisi olla parempi. Tämän kanssa ei myöskään ole raidoittumisongelmaa.

tiistai 10. tammikuuta 2012

Vaatii vielä harjoittelua

Yritin tehdä liukuvärjätyn ranskalaisen manikyyrin meikkisienen avulla töpötellen. Kuva on paremmasta, vasemmasta kädestä, mutta siinäkin voi nähdä harmillisesti rajoja; oikea on vielä selvemmin raidallinen. Näin jälkikäteen ajatellen jokainen värjäyskerros olisi kannattanut aloittaa kynnen kärjestä päin, niin paksuin lakkakerron olisi tarttunut automaattisesti sinne. Lisäksi olisi pitänyt aloittaa liukuvärjäys ylempää, niin pyrkimykseni ranskalaiseen manikyyriin näkyisi selvemmin.

Valkoinen lakka on Colour Couturen White tip, peräisin Colour Couturen 15 lakan lahjapakkauksesta. Lakka peittää ihan hyvin, muuta siitä en sienituputtelun perusteella pysty sanomaan. Miinuspuolena tosin pistävä haju, taitaa olla ainesosaluettelon kamferi. Nykyäänhän monet lakkavalmistajat ovat karsineet ainesosaluetteloistaan ns. haitallisimmat aineet: tolueenin, flataatit, formaldehydin ja kamferin. Toisaalta, esimerkiksi juuri kamferia myydään edelleen apteekissa itsehoitotuotteena tippoina ja salvana. Itse noudatan tiedostavaa, vaan ei hysterisoivaa linjaa kosmetiikan koostumuksien suhteen. Loppujen lopuksi mikä tahansa aine on ihmiselle vaarallista, jos määrä vaan on riittävä. Kaikki riippuu siis pitoisuuksista.

Takaisin tämänkertaisiin lakkauksiin! Koska liukuvärjäys ei onnistunut optimaalisesti, yritin parannella tilannetta 3-4 glitterlakkakerroksella (suunnitelmana oli 1-2); odotan jo innolla tämän manikyyrin poistoa... Glitterlakka on Natural Coden hennosti vaaleanpunapohjainen numero 16, Go glittery. Ihan ok glitterlakka, tosin näistä minulla on vähän kokemuksia. Miinuksena suti ei yllä pullon pohjalle asti, joten nyt, kun lakasta on alle puolet jäljellä, sen onkiminen pullosta on jo aika työlästä.

perjantai 6. tammikuuta 2012

Pinkkiä


Teki mieli ihan peruspinkkiä vaihteeksi (tämä on siis jotakuinkin Lissun peruspinkki). Tällaiset sävyt ovat käytössäni enemmän keväällä ja kesällä, yhdistettynä valkoiseen ja siniseen. Rakastamani Dependin Nr. 019? (numero kulunut) osoittaa paksuuntumisen merkkejä, joten ostin samaksi luulemani sävyn tilalle. Nr. 005 vivahtaa kuitenkin ehkä hieman enemmän lilaan. Pitää verrata tarkemmin, kunhan saan loput lakkavarastostani taas hyppysiini. Laatu on kuitenkin sama: yksikin kerros tätä cremelakkaa riittäisi, laitoin kuitenkin kaksi. Kuvia katsellessa alkaa tulla kova ikävä pinkkiä huulipunaa, se ja muut erottuvammat värit kun ovat olleet nuhanenältä pannassa mahdollisten niistosotkujen takia.


Pahoittelut kuvien (ja lakkausten) laadusta; valaistusolosuhteet ovat haasteellisemmat nyt muutaman viikon ajan.

maanantai 2. tammikuuta 2012

Lunta!

Inspiroiduin lumisateesta ostamaan Kicksistä uuden Viva la Divan lakan, käsittääkseni nr 200.1. Lakka on mikroglitterinen kylmäsävyinen valkoinen lakka foil-efektillä. Jättää vähän rosoisen pinnan, vaati kolme kerrosta peittääkseen kunnolla. Talvinen ja jäinen efekti, tosin ehkä juuri rakenteensa vuoksi ei niin tyylikäs kuin olisin toivonut. Ehkä muuhun käyttöön kuin koko kynnen lakkaukseen? Ja tämä ei ollut vielä se talvinen manikyyri, jota edellisessä postauksessa jo mainostin.